Mariannen perheessä kaikki lapset kohdataan omana itsenään
Marianne on toiminut sijaisvanhempana kymmenen vuoden ajan. Yhden aikuisen perheeseen kuuluu sekä omia biologisia lapsia että sijoitettuja lapsia.
Päätös sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä lähti auttamisen halusta. Marianne oli toiminut perhepäivähoitajana ja koki, että hänellä oli enemmän annettavaa.
“Ajatus siitä, että sijaisvanhemman tehtävä on elämäntapa ja lisäksi ammatti, oli todella innostava.”, Marianne avaa. “Minulla on koti, johon lapset ovat tervetulleita – jokainen omana itsenään, kaikki yhtä arvokkaina.”
Auttamisen muotoja on monia
Mariannella on kokemusta sekä kriisiperheenä, lyhyt- ja pitkäaikaisena sijaisvanhempana, lomitusperheenä että tukiperheenä toimimisesta.
“Lyhytaikaisessa toiminnassa on tärkeää reagoida nopeasti ja muuntua, olla valmiina ottamaan vastaan lapsi, perhe ja tilanne”, Marianne kuvaa tehtävien eroja. Lomitusperheessä hoidetaan lasta toisen sijaisperheen tarvitessa vapaata. “Tällöin lapsen hoitaminen on yhteistyötä sijaisperheiden kesken. Usein lapsilla on myös hyvät valmiudet mukautua lomitusperheen toimintatapoihin.”, Marianne kertoo.
Sijaisperheenä toimiminen tuo elämään maustetta ja haastetta, mutta myös antaa paljon:
“Saan omalla vakaalla perhe-elämällä ja rakkaudella kasvattaa lapsia sen hetken kuin tarvitaan. Olla tukemassa heidän matkaansa eteenpäin. Se on tosi antoisaa.”
Sijaisperheen arki on tavallista lapsiperheen elämää
Sijaisperheenä toimiminen on rikastuttanut monella tapaa Mariannen perheen elämää. Perheen biologiset lapset kokevat, että pitkäaikaisesti perheeseen sijoitetut lapset ovat täysvertaisia sisaruksia. Lapset ovat tukena toisilleen, saavat elämäänsä tärkeitä ystävyys- ja sisaruussuhteita ja oppivat taitoja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Marianne kertoilee perheen arjesta: “Sijaisperheissä on mietitty pitkälle perheiden omat tavat ja säännöt. Lapsille tuodaan selkeästi esiin perheen säännöt ja tavat toimia, ja näiden asioiden äärellä ollaan koko ajan. Tämä auttaa siihen, että perheissä vallitsee rauha. Joissain kohdissa olemme jopa rauhallisempi perhe kuin “perusperhe”.”
Kaiken perustana on normaali perhe-elämä kouluineen, päiväkoteineen ja harrastuksineen. Mukana on vain enemmän ihmisiä, joita tulee huomioida. “Lapsen mukana tulee aina myös biologiset vanhemmat, sidosryhmät, koulut, päiväkodit, muut tahot. Minä koen itse, että olen vähän enemmän vastuussa, koska hoidan toisten äitien, toisten isien lapsia. Minun täytyy olla vähän enemmän äiti – ja olenkin. Olen ammattiäiti ja nautin siitä.”
Valmennuksesta apua sijaisvanhemmuuteen
Jokaisen sijaisvanhemman on käytävä valmennus tehtävässä toimimiseen. Marianne koki Lapselle kodin PRIDE-valmennuksen hyvänä prosessina omien sisäisten motiivien tutkimiseen.
“Valmennus auttoi löytämään rikkaudet siitä, miksi juuri minusta on tähän. Opin valmennuksessa hyödyntämään vahvuuksina sellaisia asioita, joista itse on elämässä selviytynyt.”
Marianne pitääkin erityisen tärkeänä vahvuuksien kautta toimimista – se kantaa sekä perheen aikuisia että lapsia eteenpäin. Valmennuksesta sai myös tukea oman perheen tapojen ja rajojen asettamiseen. Niiden arvostaminen ja vahvistaminen auttaa tarjoamaan vakaan ja rauhallisen arjen, kun perheeseen tulee lapsi tai useampia lapsia eri taustoista.
“Suosittelen valmennusta, jos vähänkin harkitset sijaisperheeksi ryhtymistä. Se auttaa tekemään päätöksen ja löytämään auttamisen muodon, joka toimii itselle parhaiten.”, Marianne sanoo viitaten sijaisvanhemmuuden lisäksi lomitus- ja tukiperhetoimintaan.
Pitkäjänteistä ja palkitsevaa työtä
Sijaisperheenä toimiminen on pitkäjänteistä työtä, mutta myös palkitsevaa. “Kun näkee miten lapsi kasvaa ja kehittyy, löytää oman paikkansa ja kasvaa omaksi itsekseen, se on tosi palkitsevaa.”, Marianne sanoo.
“Nautin elämästä lasten kanssa. Olen tehnyt tätä kymmenen vuotta ja toivon toista samanlaista tähän perään. Sijaisperheenä toimiminen on kasvattanut paljon: elämä kantaa ja yhdessä mennään eteenpäin. Sitkeästi kun nostaa niitä omia vahvuuksia ja lapsen vahvuuksia, niin saadaan tosi hienoja tuloksia.”
Marianne on iloinen myös siitä, kuinka oma ammattitaito on kasvanut sijaisvanhempana toimiessa.
“Olen saanut työskennellä upeiden ammattilaisten kanssa eri tahoilla, ja tämä on antanut myös itselle eväitä hurjasti.”
Kaikki ei tietenkään ole vain ruusuilla tanssia. Sijaisvanhemmalla on raportointivelvollisuuksia, ja yhteistyö biologisten vanhempien, koulun sekä muiden sidosryhmien kanssa sitoo. Marianne haluaa myös taistella mahdollisia ennakkoasenteita kohtaan. Lapsi on aina tavallinen lapsi – olipa hän sijoitettuna tai biologisessa perheessään.
“Lapselle kodin kautta saa ensi arvoisen tärkeää tukea ja apua jokaiseen tilanteeseen.”, Marianne kertoo. Hän pitää tärkeänä sitä, että Lapselle kodilla on sekä ihmisiä että aikaa varattuna lasten asioiden hoitamista varten. “Voin luottaa siihen, että he kannattelevat lapsia heidän ammattitaidollaan. Sitä kautta näiden lasten tulevaisuus on pitkälle turvattu.”
Mariannen terveiset sijaisvanhemmaksi haluavalle
Marianne kiteyttää sijaisvanhemman tärkeimmät eväät: “Ilo, kiitos ja vahvuudet. Nämä ovat sydämen päällä koko ajan ja näitä jaetaan”.
Sijaisvanhemmuutta harkitsevalle hän lähettää terveisiä: “Tämä on kyllä mielenkiintoista ja elämäntäyteistä elämää. Kuuntele sydäntä ja ole rohkea. Jos mietit, olisiko sinusta sijaisperheeksi, niin ilman muuta kannattaa mennä valmennukseen. Siellä sitten voi rauhassa päättää.”
Sijaisvanhemmuus toi kaivattua vilskettä Tarjan kotiin
Tarjan ja Karin kotona on aina riittänyt vilinää – siitä on pitänyt huolen pariskunnan kuusi omaa lasta. Kun omat biologiset lapset alkoivat kasvaa ja arki hiljeni, jäi Tarjalle kaipuu vilskeeseen. Osaamista ja kokemusta oli kertynyt, ja perheessä oli paljon asioita, joista iloita ja olla onnellinen. Tarja halusi jakaa eteenpäin sitä hyvää, mitä elämä oli hänelle itselleen antanut.
Hän löysi tietoa sijaisvanhemmuudesta ja puhui ideastaan miehelleen, joka innostui myös ajatuksesta ja kehotti etsimään seuraavan valmennuksen. Vuonna 2011 tehdyn päätöksen jälkeen vilskettä onkin riittänyt. Perheessä on ollut yhteensä 88 lasta, sekä lyhyt- että pitkäaikaisesti.
Vauhdikasta arkea ja vapautta päiviin
Tarjan ja Karin perheessä eletään ihan tavallisen lapsiperheen arkea, johon kuuluu sekä sekä ylä- että alamäkiä. Lisäksi huolehditaan yhteistyöstä moniin eri sidosryhmiin, mikä vaatii yhteistyö- ja ihmissuhdetaitoja.
Vauhdikas ja vaihteleva arki on täynnä aikatauluja, mutta myös vapautta. “Kukaan ei määrittele millainen on minun ja lapsen päivä. Jos haluamme lähteä Suomenlinnaan retkelle tai olla vain kotona, lämmittää takkaa ja pelata muistipeliä, sen on mahdollista.”, Tarja kuvaa.
Työ on positiivisesti haastavaa ja palkitsevaa. Sijaisvanhemmuus on antanut Tarjalle paljon:
“Lapset opettavat ja kasvattavat myös meitä sijaisvanhempia. Työ on jokapäiväistä itsearviointia siitä, miten tämä päivä on mennyt: Teinkö oikeita ratkaisuja? Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Harjoitusta tulee joka ikisenä päivänä, ja siinä kehittyy ajan myötä.”
Sijaisperheenä toimiminen on ollut koko Tarjan perheelle opettavaista. “Meidän nuorimmainen lapsi oli melko hemmoteltu prinsessa”, Tarja sanoo lämpö silmissä tuikkien. “Halusimme opettaa hänelle asioiden, rakkaiden ihmisten ja ilon jakamista. Samalla hän sai leikkikaverin ja sisaruksen.”
PRIDE-valmennuksesta hyvät eväät matkaan
Myös Tarjan kokemuksen mukaan PRIDE-valmennus oli antoisa ja hyvä tutkimusmatka itseensä. Valmennuksessa sai itse pohtia omia valmiuksia, heikkouksia ja kehityskohteita sekä sukeltaa tutkimaan omia kokemuksia. Kaikki tämä auttoi valmistautumaan siihen hetkeen, kun lapsi tulee taloon.
“PRIDE-valmennuksessa tapasi ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla elämästä. Heistä sai vertaistukea ja mukaan jäi myös ystäviä. Monen perheen kanssa on pidetty yhteyttä jälkikäteenkin.”, Tarja kertoo.
Tehtävässä ei tarvitse toimia yksin
Arkeen mahtuu myös tilanteita, jotka voivat tuntua haastavilta. “Vaikka sijoitettu lapsi kantaa usein mukanaan painavaa reppua, maailma vaatii silti saman kuin kaikilta muiltakin.”, sanoo Tarja, “Tavoitteena on keventää tätä lastia ja auttaa lasta arjessa eteenpäin.”
Joskus sijaisperhe kaipaa tukea ja apua erilaisiin muuttuviin tilanteisiin. Tarja kertoo kokemuksista Lapselle kodin kanssa:
“Lapselle koti tukee tässä tosi hyvin, ja vastuutyöntekijä on tavoitettu aina nopeasti. Vastuutyöntekijä juttelee, on selvillä asioista, ja lempeällä tavalla ohjaa sekä tukee kasvatuksessa.”
Lapselle kodilta saa myös laadukasta työnohjausta, mikä on Tarjan mukaan äärimmäisen tärkeää. “Työnohjaajamme ymmärtää tilanteita tosi hyvin ja osaa työnsä”, hän kertoo. “Lapselle koti toimii neutraalina toimijana sijaisperheen ja hyvinvointialueen välillä, ja pitää huolta lapsen oikeuksista ja edusta.”
Lapsen onnistuminen on paras palkinto
Tarja summaa: “Suosittelen ehdottomasti tätä työtä, jos omat asiat ovat kunnossa ja jaksamista riittää. Sen lisäksi, että tämä on työ, tämä on elämäntapa – ihana sellainen. Erityisesti suosittelen että perheen ja hyvinvointialueen välissä on palveluntuottaja. Kun oma työntekijä tulee tänne käymään, hän on minua ja minun perheeni asioita varten. Miettii yhdessä lapsen etua kanssani, unohtamatta sijaisperhettä ja perheen tarpeita sekä hyvinvointia.”
Sijaisvanhemman työ tuo iloa arkeen, ja lapsen onnistuminen palkitsee. “Se, että lapsi pärjää ja voi hyvin toimii kiitoksena kaikelle. Lapsen olemus jo itsessään kiittää työstä. Silloin voi kokea että on onnistunut.”
Tästä kertoo myös lapselta saatu kortti, joka pysyy Tarjalla visusti tallessa. Sininen pingviini koristaa korttia, johon on kirjoitettu:
“Se että pääsin teidän kotiin on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut.”